Tasot

Tasot

Ammattilais- ja amatöörivapaaottelijoiden ero

Oletko koskaan miettinyt aloittavasi vapaaottelua? Kuvitteletko itsesi lajin huipulle, vai tahtoisitko aloittaa lajin vain harrastemielessä? Tämän artikkelin tarkoituksena on syventyä nimenomaan ammattilais- ja amatöörivapaaottelun eroihin, jotka mahdollisesti auttaisivat juuri sinua löytämään tavoitteen lajiin. Voi myös olla, ettet ole kiinnostunut aloittamaan lajia, mutta se on mielenkiintoinen, tai ystäväsi on aktiivinen vapaaottelun parissa. Niin tai näin, tämä artikkeli sopii juuri sinulle.

Mikä vapaaottelu?

Vapaaottelu (MMA, Mixed Martial Arts), joka on yleinen nimitys lajeja yhdistelevälle täyskontaktikamppailulajeille, on nimensä mukaan ottelemista yhdistäen eri lajeja. Riippuen hieman kulttuurista ja maasta, lajissa yhdistetään eri kamppailulajien tekniikoita. Vapaaottelun varsinaiset juuret löytyvät antiikin Kreikan olympialaisista. Ottelumuodon kasvaessa suosituksi, kutsuttiin ottelun voittajia urheilun kuninkaiksi. Vapaaottelu on siis hyvin vanha laji, mutta se löysi tiensä Suomeen vasta vuonna 1997.

Kun ensimmäiset vapaaottelut rantautuivat Suomeen 1990-luvun lopussa, on laji siitä lähtien kehittynyt urheilu- sekä kamppailulajina merkittävästi. Lajin kotimaiset huippuvapaaottelijat ovat monen vuoden ja kovan työn ansiosta alansa parhaimmistoa. Heistä hyvinä esimerkkeinä voidaan pitää Jari Ilkkaa ja Ykä Leinoa. Suomen Vapaaotteluliitto on toiminut vuodesta 2004, joka toi mukanaan selkeän linjan tuomarointiin ja säännöille. Tällä mahdollistetaan lajin kehittyminen Suomessa.

Suomen Vapaaotteluliitto ammattilaisille ja amatööreille

Suomen Vapaaotteluliiton luokkia on kaiken kaikkiaan neljä, joista A-luokka on ainoa, jossa otellaan ammattilaissäännöin. Sitten tulevat amatöörisarjat, joita on kolme: IMMAF-luokka, C-luokka ja D-luokka, joissa on eri säännöt kuin ammattilaisilla. D-luokka on tarkoitettu alle 18-vuotiaille aloitteleville kilpailijoille. Ammattilais- ja amatöörisäännöissä ottelevat samat painoluokat, oli lajin parissa sitten miehet tai naiset. Painoluokat poikkeavat miesten ja naisten välillä, mutta säännöt ovat otteluissa samat.

Rikkeet ovat samat kaikilla otteluluokilla. Esimerkkeinä raapiminen, sylkeminen, pureminen, hiuksista repiminen ja sormien työntäminen suuhun tai silmiin. Myös tuomarin koskemattomuus ja kehän laidoista kiinni pitäminen johtavat rikkeeseen. Otteluissa ei myöskään katsota hyvällä passiivista otteluasennetta. Kuten kaikissa lajeissa, tuomarin ohjeita on tärkeää kuunnella, eikä huono kielenkäyttö ja epäasiallinen käytös kuulu vapaaotteluun. Näistä rikkeistä seuraa aina rangaistus, joka voi olla huomautus tai jopa kilpailukielto.

Amatöörivapaaottelija

Jos olet kiinnostunut lajista, mutta et halua sitoutua siihen kokoaikaisesti, sopii amatöörinä kilpaileminen juuri sinulle. Amatöörit tekevät toki paljon töitä päästäkseen esimerkiksi SM-kilpailuihin. Sinun tulee olla fyysisesti hyvässä kunnossa ja sitoutua noudattamaan Suomen Vapaaotteluliiton määräämiä säännöksiä. Vaikka amatöörienkin on tehtävä paljon töitä, on siitä vielä vuosien matka ammattilaiseksi, jos sellaiseksi haluaa. Amatöörien kilpailusäännöt ovat myös löysemmät, joten otteleminen on käytännössä vain harrastus.

Amatööriotteluiksi lasketaan Suomen mestaruuskilpailut ja Finnish Open -turnaus. Koska D-luokka on tarkoitettu kokonaan alaikäisille amatööriottelijoille, on sääntöihin kirjattu, että he eivät saa otella tyrmäyshakuisesti. Sääntöjen rikkomisesta seuraa kuuden kuukauden ottelukielto, joten niiden noudattaminen on tärkeää. D-luokan erät kestävät kolme minuuttia, ja niitä käydään kaksi erää. C- ja IMMAF-luokilla erät kestävät kolme minuuttia, ja niitä käydään yhteensä kolme.

Amatööriottelijan vapaus

Amatöörikisat on tarkoitettu nimensä mukaisesti amatööreille, joten ammattilaiset eivät saa niihin osallistua. Amatööristatuksen menettää oteltuaan A-luokan ottelussa, joka on ammattilaisille tarkoitettu ottelu. Amatööriotteluihin osallistuvalla pitää olla amatööristatus ja hänen on pitänyt käydä yksi Suomen Vapaaotteluliiton alainen amatööriottelu. Jotta tämä ei olisi niin mustavalkoista, on sääntöihin tehty poikkeus, jonka mukaan kansallisiin amatöörikisoihin saa osallistua ilman amatööristatusta eli A-luokan ottelija.

Varusteiltaan amatöörit eroavat ammattilaisista lähinnä sillä, että he käyttävät enemmän varusteita turvallisuussyistä. Otteluissa ei saa käyttää paitaa tai trikoita ilman perusteltua kosmeettista tai terveydellistä syytä. Myös kenkien käyttö on kielletty. Kylmävoiteiden tai vastaavan aineen hierominen vartaloon ennen ottelua on säännöissä kielletty. Otteluissa pitää sen sijaan käyttää pehmustettuja hanskoja ja jalkasuojia. Tuomari keskeyttää ottelun heti toisen ottelijan jouduttua alakynteen tyrmäysten välttämiseksi.

Ammattilaisvapaaottelija

Ammattilaiset ovat lähtökohtaisesti huippu-urheilijoita, joiden korkea taitotaso mahdollistaa turvalliset ottelut ammattilaissäännöin. Ammattilaiset ottelevat aina A-luokassa, ja heidän sääntömaailmansa on aika pitkälti sama kuin amatööreillä, mutta erojakin on. Ammattilaisilla on taustalla vuosien jokapäiväinen harjoittelu, ja ammattilaiseksi tähtäävällä pitää olla käytynä vähintään viisi IMMAF-luokan ottelua. Yksi selkeimpiä eroja ammattilaisten ja amatöörien välillä on, että A-luokan otteluissa sallitaan vastustajan iskeminen matto-otteluissa.

Ammattilaisotteluissa erien määrä eroaa hieman amatööreistä, sillä A-luokan erät kestävät viisi tai 10 minuuttia, ja eriä käydään kahdesta viiteen, riippuen ottelusta. Ammattilaisten suojavarustus on rajoitettu minimiin, eli otteluissa käytetään vain vapaaotteluhanskoja sekä hammas- ja alasuojia. Rikkeet ovat samat sekä ammattilais- että amatöörikisoissa, jotka on yllä mainittu tarkemmin. Se mainittakoon, että missään otteluluokassa ei sallita potkuja maassa makaavan vastustajan päähän.

Kumpi mieluummin?

Yksinkertaisemmin määriteltynä ammattilaisen ja amatöörin ero on lähinnä se, että toinen luokka vaatii jokapäiväisen sitoutumisen treeneihin, eli oikeastaan täydellisen sitoutumisen lajiin. Ammattilaisen on oltava paras siinä mitä tekee, ja sen saavuttaa vain vuosien harjoittelulla ja kilpailuilla. Amatöörille riittää se, että on aktiivinen lajin harrastaja. Harrastajilla on vapaammat kädet oman kehittymisensä suhteen, kun taas ammattilaisille laji on elämäntyö.

 

Back to Top